Voiko kupari auttaa korjaamaan auringolle altistunutta ihoa?

1. Kuparin tehtävät ihossa

Kupari on hivenaine, eli elimistö tarvitsee sitä vain hyvin pieniä määriä. Ihossa nämä pienet määrät tekevät kuitenkin tärkeää työtä: kupari auttaa tiettyjä entsyymejä toimimaan oikein.

Yksi auringolle altistuneen ihon kannalta olennaisimmista entsyymeistä on lysyylioksidaasi. Se auttaa muodostamaan ristisidoksia kollageenin ja elastiinin välille, ja nämä proteiinikuidut antavat iholle kiinteyttä, joustavuutta ja rakennetta. UV-altistus vaurioittaa näitä kuituja vähitellen ja muuttaa tapaa, jolla iho korjaa niitä. Siksi valoikääntynyt iho voi ajan mittaan ohentua, löystyä tai rypistyä enemmän.

Kupari on myös osa kuparia sisältävää superoksididismutaasia, antioksidanttientsyymiä, joka auttaa neutraloimaan reaktiivisia happilajeja. Koska UV-säteily lisää ihon oksidatiivista stressiä, tähän reittiin viitataan usein, kun puhutaan kuparista ja valoikääntymisestä.

Kupari vaikuttaa myös tyrosinaasin toimintaan, joka osallistuu melaniinin muodostumiseen. Melaniini on pigmentti, joka antaa iholle sen värin ja auttaa absorboimaan osan UV-säteilystä. Tämä ei tee kuparista aurinkosuojaa, mutta selittää osaltaan, miksi kuparinpuutos voi liittyä pigmentaation muutoksiin.

2. Miten kupari voi vaikuttaa auringolle altistuneeseen ihoon

Ajatus on melko yksinkertainen: jos kuparia on liian vähän, osa ihon korjautumista ja kestävyyttä tukevista järjestelmistä ei ehkä toimi yhtä hyvin. Kollageenin ja elastiinin ristisidosten muodostuminen voi heikentyä, antioksidanttientsyymien toiminta voi olla vaimeampaa ja pigmentaatio voi muuttua.

Yksi selkeimmistä ihmisillä saaduista vihjeistä tulee kontrolloidusta ruokintatutkimuksesta nuorilla miehillä. Kun kuparinsaantia vähennettiin, ihon lysyylioksidaasin aktiivisuus laski 24 %. Kun kuparia lisättiin takaisin, entsyymin aktiivisuus palasi kohti lähtötasoa. Tämä ei osoita, että kuparilisät korjaisivat auringon aiheuttamia vaurioita, mutta se osoittaa, että kuparinsaanti voi vaikuttaa ihon entsyymiin, joka liittyy rakenteelliseen lujuuteen.

Vaikea kuparinpuutos on harvinainen, mutta se voi aiheuttaa sidekudosongelmia ja hypopigmentaatiota. Suurempi riski on esimerkiksi ihmisillä, joilla on tiettyjä imeytymishäiriöitä, ihmisillä, jotka käyttävät hyvin suuria sinkkiannoksia, sekä joillakin bariatrisen leikkauksen jälkeen. Näissä ryhmissä puutoksen korjaaminen on aivan eri asia kuin ylimääräisen kuparin ottaminen ulkonäön tai auringon aiheuttamien vaurioiden korjaamisen vuoksi.

3. Mitä näyttö kertoo kuparilisistä

Suun kautta otettavista kuparilisistä saatu tutkimusnäyttö on vaatimattomampaa kuin biologinen perusta antaisi odottaa. Käytännön tietolähteet, kuten NIH:n ravintolisätoimisto, kuvaavat kuparin tehtäviä ja saantitavoitteita, mutta ne eivät osoita, että ylimääräinen kupari parantaisi UV:hen liittyviä lopputuloksia ihmisillä, jotka saavat sitä jo tarpeeksi.

Saatavilla olevan tutkimuksen perusteella ei ole vahvoja satunnaistettuja tutkimuksia ihmisillä, jotka osoittaisivat, että kuparilisä ehkäisee auringonpolttamaa, vähentää UV:n aiheuttamia DNA-vaurioita tai näkyvästi korjaa jo kehittynyttä valoikääntymistä aikuisilla, joiden kuparitasot ovat riittävät.

Käytännössä kuparitilannetta kannattaa arvioida, jos henkilöllä on puutoksen riskitekijöitä, selittämätön matala kuparitaso, runsasta sinkin käyttöä tai merkkejä sidekudos- tai pigmentaatio-ongelmista. Sitä ei kuitenkaan tue hyvä näyttö yleisenä auringolle altistuneen ihon korjaamiseen tarkoitettuna ravintolisänä.

Jos vertailet vaihtoehtoja UV-kuormittuneelle iholle, kuparia kannattaa arvioida sen oman ihmisnäytön perusteella. Erillisissä oppaissa käsitellään C-vitamiinia auringon vaurioittamalle iholle, vihreän teen polyfenoleja auringolle altistuneelle iholle ja astaksantiinia auringolle altistuneelle iholle.

4. Entä iholle levitettävät kuparipeptidit?

Iholle levitettävät kuparipeptidit on arvioitava erikseen. GHK-Cu:ta eli kuparitripeptidi-1:tä sisältävät tuotteet on suunniteltu kuljettamaan kuparia paikallisesti ihoon. Ihmisiholla tehty ex vivo -tutkimus viittaa siihen, että GHK-Cu voi jäädä sarveiskerrokseen ja orvasketeen ja kulkeutua ihon läpi elimistöön suhteellisen vähän. Tämä tukee ajatusta, että paikallinen kupari voi vaikuttaa nimenomaan ihossa sen sijaan, että se vain nostaisi koko elimistön kuparitasoa.

Pienissä kliinisissä ja kosmeettisissa tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että kuparipeptidit tai kuparia sisältävät materiaalit voivat parantaa ihon ulkonäköä, kimmoisuutta tai toipumista:

• Pienessä satunnaistetussa tutkimuksessa, jossa oli 13 osallistujaa, tarkasteltiin GHK-Cu-hoitoja CO2-laserkuorinnan jälkeen, eli kontrolloidussa vaurio- ja korjausmallissa. Toipuminen laserhoidosta ei ole sama asia kuin tavallinen auringolle altistuminen, mutta se liittyy vaurioituneen ihon korjautumiseen.
• Kaksoissokkoutetussa tutkimuksessa kuparioksidisukkien raportoitiin parantavan nilkan ihon kimmoisuutta neljässä viikossa. Hyödyllinen havainto, mutta ei sama asia kuin UV:lle altistunut kasvojen iho.
• Satunnaistetussa tyynyliinatutkimuksessa raportoitiin kasvojen ihon ulkonäön parantuneen ajan myötä. Tämä vastaa paremmin valoikääntynyttä ihoa, mutta kyse on silti kuluttajatuotetutkimuksesta, jonka päätetapahtumat olivat kosmeettisia.
• GHK-Cu:ta käsittelevissä katsauksissa kuvataan vanhempia pieniä tutkimuksia auringon vaurioittamasta ihosta, mukaan lukien parannuksia ryppyjen sekä ihon tiheyden tai paksuuden mittareissa.

Prekliininen tutkimus viittaa samaan suuntaan: kuparitripeptidi-1:n on osoitettu lisäävän elastiiniin liittyvää aktiivisuutta fibroblastikokeissa, myös UV-B:lle altistetuissa soluissa. Fibroblastit ovat ihosoluja, jotka auttavat ylläpitämään verinahan tukiverkkoa. Solututkimukset eivät silti kerro, tuottaako seerumi merkityksellisiä muutoksia ihmisen kasvoilla.

Kohtuullinen johtopäätös on, että iholle levitettävät kuparipeptidit ovat biologisesti uskottavia ja voivat parantaa joidenkin ihmisten ihon ulkonäköä, mutta niitä ei ole osoitettu UV-vaurioiden korjaushoidoiksi. Ne eivät korvaa aurinkovoidetta, suojaavaa vaatetusta tai näyttöön perustuvaa ihotautihoitoa.

5. Käytännön huomiot

Ruokavaliossa kuparia on ostereissa ja muissa simpukoissa, pähkinöissä, siemenissä, palkokasveissa, täysjyväviljassa ja sisäelimissä. Jos ruokavalio on monipuolinen, puutos on epätodennäköinen.

Aikuisten RDA on 900 mikrogrammaa päivässä. Aikuisten siedettävä yläraja Yhdysvalloissa on 10 000 mikrogrammaa eli 10 milligrammaa päivässä. EFSA esittää varovaisemman turvallisuusarvion ja toteaa, ettei kuparin kertymistä odoteta 5 milligrammaan päivässä asti ja että aikuisille turvallinen taso on 0,07 milligrammaa painokiloa kohti päivässä.

Lue tuoteselosteet tarkasti. Jotkin kuparilisät sisältävät paljon enemmän kuin päivittäinen tarve, ja joissakin markkinoilla olevissa tuotteissa voi olla jopa 15 milligrammaa, mikä ylittää Yhdysvaltojen aikuisten ylärajan. Jos monivitamiinivalmiste sisältää jo kuparia, erillinen kuparilisä voi nostaa saannin suuremmaksi kuin oli tarkoitus.

Kiinnitä huomiota myös sinkkiin. Suuriannoksinen sinkki voi heikentää kuparin imeytymistä ja ajan mittaan aiheuttaa sekundaarisen kuparinpuutoksen. Tämä on yksi tavallisimmista ravintolisiin liittyvistä syistä, miksi kupari nousee esiin kliinisessä työssä.